Linnalesken luxus arki-Week two- ”Se jälkensä jättää, kun joutuu jälkeensä jättämään”

The first visit-Se jälkensä jättä kun joutuu jälkeensä jättämään.

Pakkasin dexterin mukaan ja lähdettiin ajamaan kohti elämäni rakkautta.

Tämä jos joku on rakkautta,vitsailin miehelleni vierailua edeltävänä päivänä puhelimessa kun kerroin asettaneeni herätyksen seitsemäksi aamulla.
Nukuttua tuli levottomasti, jännitti.Olo oli kuin lapsella jouluaattoa odottaessa, mun lahjani vaan katsoisi mua pleksin takaa.

Usein bloggaajat tahtovat blogissaan jakaa ja käsitellä elämäänsä ruusunpunaisten lasien läpi, negatiivisista asioista usein vaietaan, koska
halutaan luoda tietty imago itselleen.Itse haluan tarkastella tiettyjä asioita verenpunaisten lasien läpi ja käsitellä rankkoja asioita raa’an rehellisesti,koen tärkeäksi puhua ja tuoda julki myös itselle kipeitä asioita, sillä tiedän, että meidänkin maa on
täynnä naisia jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä nyt, ja toivon, että jakamalla oman kokemukseni edes joku saa siitä vertaistukea ja
voimaa.
Tiedän mistä puhun ja tämä asia on ollut aivan liian kauan tabu.
Tuntuu, että monet naiset ”linna lesket” häpeävät ja vaikenevat siitä asiasta, että oma rakas on vankilassa. En ymmärrä miten tätä asiaa ei”pystytä” käsittelemään, itsestäni ainakin tuntuu siltä, että kuuppa sekoaisi huolella jos en purkaisi ajatuksiani, sillä helvetin vaikea tilannehantämä on, sitä ei voi kiistää.
Loistava tukiverkosto mulla täällä siviilissä kyllä on, josta olen enemmän kuin kiitollinen ja tiedän miehenikin olevan näille ihmisille kiitollinen,
sillä muurien väärällä puolella on valtava huoli siitä miten täällä siviilissä pärjätään.

Intensiivinen, tunteellinen, naurun ja itkun sekainen 40-minuuttinen.
Vierailun loppuminen, hyvästely ja sieltä lähteminen oli rankkaa…Satuttaa kun joudut jättämään toisen puoliskosi sinne, etkä voi asialle mitään,
se pitää vain hyväksyä, vaikka sattuu.
Melkein viiden tunnin autossa istuminen, ennen kukonlaulua herääminen, tuska kun joudut/pääset lähtemään pois ja rakkaasi jää sinne…pitkäksi
aikaa, kaikki tuo oli todellakin sen arvoista, että sain nähdä Maken.
Vaikka meidät toisistamme erottaakin paksu pleksi lasi ja toisen äänen kuulet vain luurin kautta, niin silti tuo hetki oli tärkein ja paras sitten
tuomion alkamisen.
Tuolla reissulla käytiin oikeastaan koko tunne-skaala läpi ja kaikki täysillä, hyvät ja huonot tunteet.
It’s all worth it, when i saw a sparke light up in his eyes when he saw me.
Ja heti kun mahdollista, uudestaan!

Laitat itsesi kauniiksi, miestäsi varten, istut autossa melkein viisi tuntia and it’s all worth it for forty minutes.

-Janette Tiki Ylikomi-