”Kyyneleesi kuivaa joku joka on päättänyt tehdä niin”
Olen huomannut elämässäni tietyn piirteen joka on ollut vahvasti läsnä aina.
Hyvät ajan on helvetin hyvä, pahat ajat helvetin huonoja.
Tunteet koetaan täysillä, ja myös täydestä tunteesta siirrytään toiseen hetkessä, aina kiidytetään nollasta sataan.
Ehkä kaikkien huonojen koettujen asioiden pahuus buustaa hyvien asioiden erinomaisuutta.
Ehkä juuri tuon takia eteen on tullut euforisen onnellisia, hysteerisen kauskoja ,kamalan koomisia ja unohtumattoman upeita hetkiä, ihmisia, tapahtumia ja asioita.Kolikolla on tosiaan myös kääntöpuoli.
Tuntuu että elämä yrittää pitää jotenkin tasapainossa, ikäänkuin kaikesta voimakkaaksi koetusta tunteesta, positiivisista tai negatiivisista joutuu
”maksamaan” vastakkaisella tunteella.
Kun olo käy katkeraksi elämää kohtaan, helpottaa tietää, että vaikka millaisessa kuralammikossa joutuisi elämässään kahlaamaan( nimim. kahlattu on, par aikaa kahlataan ja tullaan varmasti kahlaamaan tulevaisuudessakin), tulee tapahtumaan jotain niin uskomattoman ihanaa,että se olikin kaikki sen arvoista.
Ja lopussa todetaan, että paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.
Kävin viikko sitten katsomassa miestäni taas vankilassa.Todella ahdistava, voimiavievä, katkeran suloinen tämänhetkisen elämäni kohokohta.
Se on todellakin kaikkien negatiivisten fiilisten arvoista. Se 40min. jonka saan kasvokkain , pleksin läpi, luurin kautta viettää hänen kanssa.
Kun näen sen kipinän joka mieheni silmissä syttyy, kun näkee mut tekee noista reissuista kaiken sen vaivan ja henkisen tuskan arvoista.
Yksi ”sydämmelle” ehkä vaikeimmista asioista mitä elämässä on, on se kun joudut jättämään ”hyvästit” ja kävellä pihalle sieltä vankilasta,
kun elämäsi rakkaus jää sinne, pitkäksi aikaa, etkä voi tehdä asialle mitään.
Asia on vain hyväksyttävä, paska on vain nieltävä!
Näin joulun alla, haikeat fiilikset väistämättäkin nousee pintaan,tulee erilainen joulu kuin moneen vuoteen väistämättäkin.Mieheni tietää, että rakastan joulua(täysin materiaalisista ja perinne syistä) vaikka sitä aikaa itse vihaakin, hän muistutti mua keskittymään jokavuotiseen ”joulu hössötykseeni” aivan kuin aina ennenkin, jotta saisin ajatuksiini jotain positiivista josta hän tietää, että nautin. Ihanan ajattevainen, huomaan, että kilpaa keksimme tapoja ilahduttaa toista. Kun todella rakastaa toista on mahdotonta ”voida hyvin”, kun tietää toisen voivan huonosti.Tässä tilassa on muitakin rajotteita kuin mielikuvitus, mutta onneksi mielikuvitus riittää pitkälle.Niinkin pieni asia kuin ”suukkojen” lähettäminen postikortissa voi kuulemma pelastaa päivän.(Suutelen punatulla suulla , huulen kuvat korttiin, suukko murheeseen!)
Ihana joulu lahja tärkeältä ystävältä , joka on mulle kuin veli.Käytännöllinen näin palelevalle tyypille!
-Otsikon lainaus on Ellinoora-Minä elän biisitä, todella voimaannuttava.
-Janette Tiki Ylikomi-
Janette Tiki Ylikomi 