Linnalesken luxus arki-Vankila vierailut”Kyyneleesi kuivaa joku joka on päättänyt tehdä niin.

”Kyyneleesi kuivaa joku joka on päättänyt tehdä niin”

Olen huomannut elämässäni tietyn piirteen joka on ollut vahvasti läsnä aina.
Hyvät ajan on helvetin hyvä, pahat ajat helvetin huonoja.
Tunteet koetaan täysillä, ja myös täydestä tunteesta siirrytään toiseen hetkessä, aina kiidytetään nollasta sataan.
Ehkä kaikkien huonojen koettujen asioiden pahuus buustaa hyvien asioiden erinomaisuutta.
Ehkä juuri tuon takia eteen on tullut euforisen onnellisia, hysteerisen kauskoja ,kamalan koomisia ja unohtumattoman upeita hetkiä, ihmisia, tapahtumia ja asioita.Kolikolla on tosiaan myös kääntöpuoli.

Tuntuu että elämä yrittää pitää jotenkin tasapainossa, ikäänkuin kaikesta voimakkaaksi koetusta tunteesta, positiivisista tai negatiivisista joutuu
”maksamaan” vastakkaisella tunteella.
Kun olo käy katkeraksi elämää kohtaan, helpottaa tietää, että vaikka millaisessa kuralammikossa joutuisi elämässään kahlaamaan( nimim. kahlattu on, par aikaa kahlataan ja tullaan varmasti kahlaamaan tulevaisuudessakin), tulee tapahtumaan jotain niin uskomattoman ihanaa,että se olikin kaikki sen arvoista.
Ja lopussa todetaan, että paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.

Kävin viikko sitten katsomassa miestäni taas vankilassa.Todella ahdistava, voimiavievä, katkeran suloinen tämänhetkisen elämäni kohokohta.
Se on todellakin kaikkien negatiivisten fiilisten arvoista. Se 40min. jonka saan kasvokkain , pleksin läpi, luurin kautta viettää hänen kanssa.
Kun näen sen kipinän joka mieheni silmissä syttyy, kun näkee mut tekee noista reissuista kaiken sen vaivan ja henkisen tuskan arvoista.
Yksi ”sydämmelle” ehkä vaikeimmista asioista mitä elämässä on, on se kun joudut jättämään ”hyvästit” ja kävellä pihalle sieltä vankilasta,
kun elämäsi rakkaus jää sinne, pitkäksi aikaa, etkä voi tehdä asialle mitään.
Asia on vain hyväksyttävä, paska on vain nieltävä!

Näin joulun alla, haikeat fiilikset väistämättäkin nousee pintaan,tulee erilainen joulu kuin moneen vuoteen väistämättäkin.Mieheni tietää, että rakastan joulua(täysin materiaalisista ja perinne syistä) vaikka sitä aikaa itse vihaakin, hän muistutti mua keskittymään jokavuotiseen ”joulu hössötykseeni” aivan kuin aina ennenkin, jotta saisin ajatuksiini jotain positiivista josta hän tietää, että nautin. Ihanan ajattevainen, huomaan, että kilpaa keksimme tapoja ilahduttaa toista. Kun todella rakastaa toista on mahdotonta ”voida hyvin”, kun tietää toisen voivan huonosti.Tässä tilassa on muitakin rajotteita kuin mielikuvitus, mutta onneksi mielikuvitus riittää pitkälle.Niinkin pieni asia kuin ”suukkojen” lähettäminen postikortissa voi kuulemma pelastaa päivän.(Suutelen punatulla suulla , huulen kuvat korttiin, suukko murheeseen!)

Ihana joulu lahja tärkeältä ystävältä , joka on mulle kuin veli.Käytännöllinen näin palelevalle tyypille!

-Otsikon lainaus on Ellinoora-Minä elän biisitä, todella voimaannuttava.
-Janette Tiki Ylikomi-

Linnalesken luxus arki-Week two- ”Se jälkensä jättää, kun joutuu jälkeensä jättämään”

The first visit-Se jälkensä jättä kun joutuu jälkeensä jättämään.

Pakkasin dexterin mukaan ja lähdettiin ajamaan kohti elämäni rakkautta.

Tämä jos joku on rakkautta,vitsailin miehelleni vierailua edeltävänä päivänä puhelimessa kun kerroin asettaneeni herätyksen seitsemäksi aamulla.
Nukuttua tuli levottomasti, jännitti.Olo oli kuin lapsella jouluaattoa odottaessa, mun lahjani vaan katsoisi mua pleksin takaa.

Usein bloggaajat tahtovat blogissaan jakaa ja käsitellä elämäänsä ruusunpunaisten lasien läpi, negatiivisista asioista usein vaietaan, koska
halutaan luoda tietty imago itselleen.Itse haluan tarkastella tiettyjä asioita verenpunaisten lasien läpi ja käsitellä rankkoja asioita raa’an rehellisesti,koen tärkeäksi puhua ja tuoda julki myös itselle kipeitä asioita, sillä tiedän, että meidänkin maa on
täynnä naisia jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä nyt, ja toivon, että jakamalla oman kokemukseni edes joku saa siitä vertaistukea ja
voimaa.
Tiedän mistä puhun ja tämä asia on ollut aivan liian kauan tabu.
Tuntuu, että monet naiset ”linna lesket” häpeävät ja vaikenevat siitä asiasta, että oma rakas on vankilassa. En ymmärrä miten tätä asiaa ei”pystytä” käsittelemään, itsestäni ainakin tuntuu siltä, että kuuppa sekoaisi huolella jos en purkaisi ajatuksiani, sillä helvetin vaikea tilannehantämä on, sitä ei voi kiistää.
Loistava tukiverkosto mulla täällä siviilissä kyllä on, josta olen enemmän kuin kiitollinen ja tiedän miehenikin olevan näille ihmisille kiitollinen,
sillä muurien väärällä puolella on valtava huoli siitä miten täällä siviilissä pärjätään.

Intensiivinen, tunteellinen, naurun ja itkun sekainen 40-minuuttinen.
Vierailun loppuminen, hyvästely ja sieltä lähteminen oli rankkaa…Satuttaa kun joudut jättämään toisen puoliskosi sinne, etkä voi asialle mitään,
se pitää vain hyväksyä, vaikka sattuu.
Melkein viiden tunnin autossa istuminen, ennen kukonlaulua herääminen, tuska kun joudut/pääset lähtemään pois ja rakkaasi jää sinne…pitkäksi
aikaa, kaikki tuo oli todellakin sen arvoista, että sain nähdä Maken.
Vaikka meidät toisistamme erottaakin paksu pleksi lasi ja toisen äänen kuulet vain luurin kautta, niin silti tuo hetki oli tärkein ja paras sitten
tuomion alkamisen.
Tuolla reissulla käytiin oikeastaan koko tunne-skaala läpi ja kaikki täysillä, hyvät ja huonot tunteet.
It’s all worth it, when i saw a sparke light up in his eyes when he saw me.
Ja heti kun mahdollista, uudestaan!

Laitat itsesi kauniiksi, miestäsi varten, istut autossa melkein viisi tuntia and it’s all worth it for forty minutes.

-Janette Tiki Ylikomi-