Läheisriippuvuus koskee useampaa kuin uskotkaan.

Huomaatko jumittavasi, kerta toisensa jälkeen huonossa parisuhteessa?
Miksi?
Vai pyöritkö ympäri kaupunkia toivottomassa tilassa, aivan pallohukassa etsien rakkautta?
”Sitä oikeaa”?
Hakeudutko sellaisiin paikkoihin jossa tapaisit mahdollisimman paljon miehia kerralla , laskien kuinka suuren prosentin mahdollisuus sulla olis nyt
tavata se prinssi hurmaava?
Huomaatko pyöriväsi baareissa, klubeissa, kuppiloissa…eikö vieläkään natsaa?
Ehkä snägärillä , ilta ei ole ohi , voin vielä löytää sen sielunkumppanini?
Sitten löydät jonkun potentiaalisen kundin joka ei täysin säväytä, mutta voihan tästä vielä jotain tulla, vaikka hän kouri siinä snägäri jonossa kaverisi persettä
ennen omaasi, mutta onhan tuo ihan komea joten annat numerosi hänelle silti.
Ehkä huomaat aina päätyväsi parisuhteeseen jossa törmään aina samoihin ongelmiin.Eri mies, samat ongelmat.
Loppupeleissä murrat sydämmesi, kun se humalainen mies joka vittuili ja huusi tarjoilijalle baarissa, kun tapasitte ei olekaan kohtelias, huumorintajuinen, älykäs ja
mielenkiintoinen, jota olit ihan varma hänen olevan…heti kun tuo humala laskee.
Treffeillä selvinpäin huomaat hänen silloinkin tylyttävän tarjoilijaa.
Saatat rakentaa mielessäsi miehistä sellaisen illusion kuin toivoisit hänen olevan.
Saatat toistaa samaa parisuhdekaavaa.
Olen itsekseni miettinyt miksi jotkin naiset haluavat ”väkisin” olla parisuhteessa, oli suhteessa sitten rakkautta tai ei , toimi se tai ei.
Kyse on ehkä siitä, että ei välitetä ja rakasteta sitä seurustelu kumppania vaan rakastetaan seurustelua.Läheisriippuvuuttako?
”Mielummin yksin kuin huonon kaverin kanssa”, tätä vanhankansan sanontaa olen itse noudattanut, tämä kyllä kohdallani johti ”kavereiden” karsimiseen elämästäni.

Kaikkihan on yksilöllistä, tilannekohtaista ja ihmisten käytös, positiivinen tai negatiivinen ovat oireita elämänvarrella sattuneista asioista, hyvistä
ja huonosta. Kun olen kyseisestä aiheesta keskustellut naisten ja myös miesten kanssa, eli painotan tekstini ei koske vain naisia, myös miehillä ilmenee
läheisriippuvuutta.
Paljon on vastaan tullut sellaisia kohtaloita, joissa nuorena muutetaan suoraan kotoa äidin helmoista yhteen jokun kanssa, eron tullessa vastaan tulee valtava kulttuuri shokki.
Miten yksin asutaan?
Monet sanovat kokevansa jääneen ”aivan yksin”,muistutin heitä ystävistä ja perheestä sekä niiden olemassaolosta.
Monet eivät myöskään ole erosta suruissaan juuri sen kyseisen kumppanin ja ”rakkauden” menettämisestä vaan havaitsen lähinna kauhua yksinolon pelosta.
Todellisuudessa todella moni ihminen ei uskalla lähteä huonosta suhteesta, ei, ei ennenkuin löytyy joku parempi.Tuntuu, että niin moni paniikin vallassa ”kiireessä”
etsii sitä oikeaa, vaikka omalla kokemuksella tiedän, että rakkaus löytää sinut sillonkuin sitä vähiten odotat ja sieltä mistä et sitä ole ennen osannut etsiä.
Tässä nyky yhteiskunnassa kun kokoajan tapahtuu ja ollaan menossa, yhteyttä pidetään somen kautta koko maailmaan.Ollaan totuttu olemaan kokoajan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, enkä sano, että tämä automaattisesti olisi huono asia, mutta olen huomannut, että usein meiltäunohtuu se erittäin tärkeä oma aika.Ihmiset vieraantuvat itsestään.
Ymmärrän minkätakia läheisriippuvuuteen on helppo sortua jos ei ole eläessään asunut yksin, se on ”turvallista”.
Itsenäisyys ja yksin asuminen voi pelottaa jos se on aivan uusi asia, tottakai, mikäänhän ei ole niin pelottavaa kuin tuntematon.
Olit sitten suhteessa tai et, on tärkeää osata pysähtyä, rauhottua, olla YKSIN ja oppia hengittämään YKSIN.Kaikki meistä tarvitsevat
omaa aikaa ja tilaa omille ajatuksilleen, tällöin ne älypuhelimet ja tabletit ovat piilossa!

-Janette Tiki Ylikomi-