Yleensä aina blogeissa ynnä muissa foorumeissa , puhutaan ja kirjoitellaan vain siitä kuinka ihanaa on elämä ja kaikki mikä siihen liittyy.Miksi kaikki negatiiviset elämän myrskyt koetaan vaikeiksi ja kiusalliksi puheen aiheiksi? Luulen, että tämä johtuu siitä, että ihmiset kokevat häpeää heille sattuneista asioista, ehkä he kokevat siitä kertomisen jollain tavalla nöyryyttäväksi. Itse ajattelen asian niin, että olen helvetin kyllästynyt sellaiseen hissutteluun jossa ei hiiskutakkan mistään negatiivisesta. Kulissi kunnossa, joten kaikki ihan hiton jees jees jees. Kuinka kyllästynyt voin olla teeskentelyyn, juurikin sen takia olen itse päättänyt, että aion olla raa’an rehellinen, niinkuin olen blogissani pyrkinyt olemaan. Jonkunhan on aika ottaa aiheeksi niitä rankkojakin aiheita. Itse sairastan kaksisuuntaistamielialahäiriötä, se ei ole ollut mikään salaisuus.Alussa kun se diagnosoitiin ja sain tietää, että tämä on kokoloppuelämän kestävä sairaus. Muistan miettineeni ensin, että helvetti eikö tämä helvetti siis lopu koskaan. En ollut todellakaan kovin avoin asiasta, sillä sitä jollain tapaa häpesi, ehkä nuori ikäni(13) liittyi myös asiaan ja se, että en tiennyt aiheesta juuri mitään ja en osannut vielä käsitellä ja hallita omaa sairauttani. Vuosien kovan työn ja syvän itsetutkiskelun jälkeen olen oppinut tuntemaan itseäni ja siinä sivussa sairauttani jota olen oppinut hallitsemaan, enään kaksisuuntainen ei kontrolloia elämääni vaan minä kontrolloin sairauttani.
Toki kaksisuuntainen vaikuttaa mun elämään, sitä en voi kiistää. Elämän täytyy olla todella säännöllistä. Lääkkeet täytyy ottaa samaan kellonaikaan , jonka jälkeen täytyy viimeistään parin tunnin sisään mennä nukkumaan. Tämä oikeastaan tärkein, mutta olen huomannut tämän kuluneen vuoden aikana, että säännölliset terveelliset ruokailutavat sekä urheilu auttaa pitämään sairauden kurissa. Treenaaminen,lenkkeily ja uiminen ovat rikastattuneet mun elämää valtavasti , ja todella nautin siitä. Itsevarmuutta ja hyvän olon saa kun voitat itsesi. Siitähän tässä kaikessa on kysymys , itsensä voittamisesta.
Kerron nyt, että treenaan kilometrin yhteenputkeen uintia varten , vähän on vielä matkaa, 875m on tällä hetkellä oma ennätys, mutta kyllä sinne tavoitteeseen vielä päästään , aika lähellä ollaan jo. Uiminen käy oikeasti hyvästä treenistä , sammakkoa kun ui, on koko kropan lihakset käytössä. Olat, hauikset, ojentajat, yläselkä, keskikropan isot lihakset, pohkeet ja reidet. Olen huomannut, että koko keskikroppa on kokoajan piukeana, joten samalla saa keskikroppakin kyytiä kunnolla. Mulla on ollut ongelmia tämän notkoselkäni kanssa ja uiminen on luultavasti vahvistanut selkä lihaksiani , ja kärsin selkä säryistä huomattavasti vähemmän kun aikaisemmin. Fucking love it!!!
-Janette Tiki Ylikomi-