Linnalesken luxus arki -Week one-

Mietin, miten helvetissä saan uudesta ”omasta” arjesta kiinni.Miten ja mistä aloitan? Sitäpaitsi täytyykö mulla olla kaikki hommat hanskassa jo nyt?
Eikö mulla ole oikeutta olla surullinen, vihainen, katkera ja shokissa? Tunsin pienen paniikin kun tiedostin, etten todellakaan ole niin ”tilanteen tasalla” kuin luulisi,
tai kuuluisi olla.
Vitut, minä hoidan asiat jotka on hoidettava ja hoidan ne nyt omalla tavallani, en ennenkään ole muilta tunteisiini lupaa tai siunausta kaivannut, so why start now?
Täytyy hoitaa, asioita liittyen mieheni vangitsemiseen, tavaroiden pakkausta, hankaluuksia niiden perille toimittamisessa, vittumaisia poliiseja vailla
empatiaa, käytännöllisyyttä ja asioiden asiallista hoitamista puhumattakaan katkoksista informoinnissa, joka hankaloittaa näiden alkutoimien hoitamista.
Asemalla käydessäni vastassa oli suoranaista vittuilia, ikäänkuin viranomaiset jotenkin kostaisivat mieheni rikoksista myös mua.
Heti aamusta aivot pyörii kuin hyrrä, liikaa liikkuvia osia, suotakoon minulle pitkä aamu, lots of vanilla coffee and plenty of cigarettes.

Mitä muutakaan voisin tehdä?
Miten voisin tehdä mieheni lusimisesta mahdollisimman ”helppoa”?
Tätä asiaa en onneksi pohdi nyt ensimmäistä kertaa,tästä olemme mieheni kanssa keskustelleet ja oikeastaan minä tiedän tuohon vastauksen.
Kun olemme keskustelleet aiheesta mieheni kanssa, hän tapansa mukaan rauhoitti mua lohduttavilla, mutta viisailla sanoilla.
”Tilannetta sä et Janette pysty muuttamaan, mun oloa helpotat parhaiten sillä, että pidät itsestäsi huolen, kun tiedän, että olet kunnossa voin nukkua yöni rauhassa”,-M
Olen aika varma, että näin jokainen vankilaan lähtevä toivoisi puolisonsa tekevän, sillä voin kuvitella kuinka ahdistavaa onkaan kiven sisällä miettiä kuinka auttaisi
siviilissä olevaa rakastaan, kun oma vapaus on riistetty, siinä tulee muurit vastaan.
Mä aion pysyä kasassa, jos se on ainut asia mitä voin rakkaani voinnin eteen tehdä, voitte olla vitun varmoja, että näin teen.

Seuraavalta viikolta toivoisin ja odottaisin sitä, että tuo viranomaisten päätön säätäminen loppuis ja pääsisi kukin ”sopeutumaan” tilanteeseen, kun tilanne vakiintuisi ja selviäisi että mikä se tilanne nyt sitten oikeastaan  edes on.Hämmentyy pieni mieli.

Running away from troubles …

-Janette Tiki Ylikomi-

Seize the moment

Kamala tunne tämä kiire , puhun kiireestä ottaa irti kaiken tästä ajasta mitä mulla ja Makella on yhdessä
jäljellä , ennen noin parin vuoden taukoa.
Kaikki arkisetkin asiat tuntuvat tärkeiltä ja yritän vaalia jokaista iltaa kun saan nukahtaa oman rakkaani
kainaloon , keskityn jokaiseen katseeseen ja kosketukseen minkä toiselta saan , että muistaisin aina , miltä se
tuntuu.
Huomaan myös kuinka Make panostaa joka hetkeen , ja hän on mielellään lähtenyt mukaan mun fitness/urheilu
harrastukseen , muutamat treenit tehty yhdessä , ja ehkä kaikista ihaninta Maken mielestä on ollut yhdessä uiminen.
Muutaman kymmenen metrin päässä meidän kodista on uimahalli , nothing fancy , mutta kyllä siellä matkoja ui.
Itse uin ja keskityn pitkän matkan uintiin , joka kerralla rikkoen omia ennätyksiäni. Paria sataa metriä vailla
kilometri menee yhteen putkeen tällähetkellä , joka kerta sadalla tai parilla metrillä rikkonut oman ennätyksen.
Poreammeessa ja saunassa rentoutuminen , hyvän uinnin jälkeen , on ihan julkisessa uimahallissakin luksusta ,
varsinkin kun mun paras ystävä , rakastettuni , luotettuni , sielunkumppanini,suurin tsempparini
ja ehkä maailman hauskin tyyppi on innolla lähtenyt messiin. Näitäkin hetkiä tulen vaalimaan sydämmessäni.

Yöllisellä kävelyllä Maken kanssa , kuvan on ottanut Make

Öiset kävelyt rannalla , syvä hiljaisuus tai kaunis keskustelu , toisen lämpö tähtisen taivaan alla.
Seizing the moment.

-Janette Tiki Ylikomi