Mietin, miten helvetissä saan uudesta ”omasta” arjesta kiinni.Miten ja mistä aloitan? Sitäpaitsi täytyykö mulla olla kaikki hommat hanskassa jo nyt?
Eikö mulla ole oikeutta olla surullinen, vihainen, katkera ja shokissa? Tunsin pienen paniikin kun tiedostin, etten todellakaan ole niin ”tilanteen tasalla” kuin luulisi,
tai kuuluisi olla.
Vitut, minä hoidan asiat jotka on hoidettava ja hoidan ne nyt omalla tavallani, en ennenkään ole muilta tunteisiini lupaa tai siunausta kaivannut, so why start now?
Täytyy hoitaa, asioita liittyen mieheni vangitsemiseen, tavaroiden pakkausta, hankaluuksia niiden perille toimittamisessa, vittumaisia poliiseja vailla
empatiaa, käytännöllisyyttä ja asioiden asiallista hoitamista puhumattakaan katkoksista informoinnissa, joka hankaloittaa näiden alkutoimien hoitamista.
Asemalla käydessäni vastassa oli suoranaista vittuilia, ikäänkuin viranomaiset jotenkin kostaisivat mieheni rikoksista myös mua.
Heti aamusta aivot pyörii kuin hyrrä, liikaa liikkuvia osia, suotakoon minulle pitkä aamu, lots of vanilla coffee and plenty of cigarettes.
Mitä muutakaan voisin tehdä?
Miten voisin tehdä mieheni lusimisesta mahdollisimman ”helppoa”?
Tätä asiaa en onneksi pohdi nyt ensimmäistä kertaa,tästä olemme mieheni kanssa keskustelleet ja oikeastaan minä tiedän tuohon vastauksen.
Kun olemme keskustelleet aiheesta mieheni kanssa, hän tapansa mukaan rauhoitti mua lohduttavilla, mutta viisailla sanoilla.
”Tilannetta sä et Janette pysty muuttamaan, mun oloa helpotat parhaiten sillä, että pidät itsestäsi huolen, kun tiedän, että olet kunnossa voin nukkua yöni rauhassa”,-M
Olen aika varma, että näin jokainen vankilaan lähtevä toivoisi puolisonsa tekevän, sillä voin kuvitella kuinka ahdistavaa onkaan kiven sisällä miettiä kuinka auttaisi
siviilissä olevaa rakastaan, kun oma vapaus on riistetty, siinä tulee muurit vastaan.
Mä aion pysyä kasassa, jos se on ainut asia mitä voin rakkaani voinnin eteen tehdä, voitte olla vitun varmoja, että näin teen.
Seuraavalta viikolta toivoisin ja odottaisin sitä, että tuo viranomaisten päätön säätäminen loppuis ja pääsisi kukin ”sopeutumaan” tilanteeseen, kun tilanne vakiintuisi ja selviäisi että mikä se tilanne nyt sitten oikeastaan edes on.Hämmentyy pieni mieli.
Running away from troubles …
-Janette Tiki Ylikomi-
Janette Tiki Ylikomi 