Selviytymis asenne.

Kiitos siskolle kuvaamisesta!

Isänpäivän viettoa näillä korteilla mitkä on elämä mulle jakanut, eli ihanan äitini ja pikkusiskon kanssa mentiin uuteen mummulaan onnittelemaan
mun pappaa, äitini isää näin isänpäivänä.
Hyvät kahvit juotiin ja herkulliset hiilaritkin tuli siinä nautittua.
Sodan ajan senioreilla on aivan mahtava elämänasenne, todella positiivinen ja tilanteeseen kuin tilanteeseen sopeutuva.Itse yritän ainakin heiltä
omaksua sen, että tilanteesta huolimatta oma asenne vaikuttaa lopulta todella paljon siihen miten sen koet. Eli omalla suhtautumisella vaikutat siihen
kuinka synkkiä ne pilvet sitten olevatkaan.
Hyvän neuvon sain myös rakkaalta anopiltani, ”turha kiduttaa itseään tilanteella , johon ei voi itse vaikuttaa” ja taas palaamme tähän, kuinka
paljon oma suhtautuminen paskamaisiin tilanteisiin vaikuttaa siihen revitkö hiuksiä päästäsi hulluuden tuolla puolen vai elätkö elämääsi päivä
kerrallaan selviytymis asenteella.
Kun tuon selviytymis asenteen päättää ottaa, tuletkin huomaamaan ajan kuluessa, ettei elämäsi enään olekkaan vaan
tunnista tuntiin, päivästä päivään selviytymistä vaan saatat jopa ruveta nauttimaan olostasi.

Ihanat tarjoilut mummulassa!

Itse en vielä tuossa vaiheessa ole, mutta siihen suuntaan ollaan menossa ja tiedän, että se päivä koittaa vielä.
Tänäänkin, mulla on päässä listaksi asti asioita joista olla katkera, surullinen ja vihainen.Aamulla vaan päätin, että aion nauttia kaikesta tässä päivässä riippumatta siitä
mitä tunteita ja tapahtumia tämä päivä tuokaan tullessaan, hyväksyn ne. Se on ihan ok.
Läheisteni tuki on ollut aivan mahtavaa.Varsinkin näin elämänmyrskyjen aikoina sen todella huomaa ja tiedostaa.
Mut täyttää valtava kiitollisuuden tunne, että mun ympärillä on näin mahtavia vilpittömiä, sydämmellisä, rehellisiä ja
aitoja, aidosti välittäviä ihmisiä. Vaikka olisi kuinka ”yksinäinen susi”, niin olen sitä mieltä, että tälläisiä
ihmisiä tarvitsee ympärilleen jokainen meistä.

Janette Tiki Ylikomi

Toistemme vastakohdat, mutta rakkaita silti!

–

Takki, faux fur kirpputorilta, laukku Louis Vuitton, legginsit Jeans, nettikauppa.

Linnalesken luxus arki -Week one-

Mietin, miten helvetissä saan uudesta ”omasta” arjesta kiinni.Miten ja mistä aloitan? Sitäpaitsi täytyykö mulla olla kaikki hommat hanskassa jo nyt?
Eikö mulla ole oikeutta olla surullinen, vihainen, katkera ja shokissa? Tunsin pienen paniikin kun tiedostin, etten todellakaan ole niin ”tilanteen tasalla” kuin luulisi,
tai kuuluisi olla.
Vitut, minä hoidan asiat jotka on hoidettava ja hoidan ne nyt omalla tavallani, en ennenkään ole muilta tunteisiini lupaa tai siunausta kaivannut, so why start now?
Täytyy hoitaa, asioita liittyen mieheni vangitsemiseen, tavaroiden pakkausta, hankaluuksia niiden perille toimittamisessa, vittumaisia poliiseja vailla
empatiaa, käytännöllisyyttä ja asioiden asiallista hoitamista puhumattakaan katkoksista informoinnissa, joka hankaloittaa näiden alkutoimien hoitamista.
Asemalla käydessäni vastassa oli suoranaista vittuilia, ikäänkuin viranomaiset jotenkin kostaisivat mieheni rikoksista myös mua.
Heti aamusta aivot pyörii kuin hyrrä, liikaa liikkuvia osia, suotakoon minulle pitkä aamu, lots of vanilla coffee and plenty of cigarettes.

Mitä muutakaan voisin tehdä?
Miten voisin tehdä mieheni lusimisesta mahdollisimman ”helppoa”?
Tätä asiaa en onneksi pohdi nyt ensimmäistä kertaa,tästä olemme mieheni kanssa keskustelleet ja oikeastaan minä tiedän tuohon vastauksen.
Kun olemme keskustelleet aiheesta mieheni kanssa, hän tapansa mukaan rauhoitti mua lohduttavilla, mutta viisailla sanoilla.
”Tilannetta sä et Janette pysty muuttamaan, mun oloa helpotat parhaiten sillä, että pidät itsestäsi huolen, kun tiedän, että olet kunnossa voin nukkua yöni rauhassa”,-M
Olen aika varma, että näin jokainen vankilaan lähtevä toivoisi puolisonsa tekevän, sillä voin kuvitella kuinka ahdistavaa onkaan kiven sisällä miettiä kuinka auttaisi
siviilissä olevaa rakastaan, kun oma vapaus on riistetty, siinä tulee muurit vastaan.
Mä aion pysyä kasassa, jos se on ainut asia mitä voin rakkaani voinnin eteen tehdä, voitte olla vitun varmoja, että näin teen.

Seuraavalta viikolta toivoisin ja odottaisin sitä, että tuo viranomaisten päätön säätäminen loppuis ja pääsisi kukin ”sopeutumaan” tilanteeseen, kun tilanne vakiintuisi ja selviäisi että mikä se tilanne nyt sitten oikeastaan  edes on.Hämmentyy pieni mieli.

Running away from troubles …

-Janette Tiki Ylikomi-

Säästövinkki-Kierrätä, myy, lahjoita tai varastoi!

Neljä kertaa vuodessa, itse yleensä vuodenaikojen vaihtuessa päivtän garderobini.Tämä tarkoittaa sitä , että  päivitän garderobini vuodenaikaan sopivaksi.Kierrätän, myyn, lahjoitan ystäville tai varastoin itselleni.Suosittelen todellakin sitä varastoimista sillä sitten monien kuukausien päästä  varastoidut vaatteet tuntuvat laatikoita avatessa kuin uusilta(Helpottaa shoppailu himoa)

My home , small but cozy<3

Mun syksyyn/talveen , päivitetty vaaterekki.Yksiössä täytyy keksiä tila ratkaisuja, varsinkin jos on vaatteita mieheni mukaan ”helvetisti liikaa”

Mun eteisen hattuhyllynaulakko, lisätilaa teet S-koukuilla.

Nyrkkisääntöni on yksinkertainen.Jos et ole yhteen vuoteen käyttänyt kyseistä vaatetta hankkiusu siitä eroon.Kirpputorilla myyminen on hyvä idea, muutenkin noin kerran vuodessa on hyvä otta kirppis pöytä ja myydä edullisesti pois tavarat ja vaatteet joita et enään tarvitset.Kirppikselle ei kannata laittaa liian kalliita hintoja, joten paremmat ja laadukkaammat vaatteet voi myydä somessa, esimerkiksi facebookissa,, on monia eri netti ”kirppis” ryhmiä. Merkkivaatteille on oma myyntikanavansa.

Vaaterekin alla , on koreja jossa säilytän , neuleita ja toppeja sekä paitoja yms. Kaikki tila kannatta hyödyntää lattiasta kattoon!

Itse teen tapani mukaan poikkeuksen sääntöön ja saatan säästää sellaisiakin vaatteita joita en ole vuoteen käyttänyt, mutta kun sydämmeni ja intuitioni sanoo, että tuosta ei kannata luopua, joskus kuitenkin saan tyyli inspiraation jossa tarvitsen juuri tuota tuotetta, kuuntelen aina intuitiotani.Kerään myös talteen hyvät kankaat, koska ”harrastan’ ompelua/vaatesuunnittelua…no kyllä tällähetkellä tuota voi kutsua vielä harrastukseksi.

Rekin alla säilyy siististi piilossa myös koti treeni välineitä.Nilkkapainoja sekä RAUTAA!

Ekologisuus, taloudellisuus ja maalaisjärki, pyhä kolminaisuus myös tässä asiassa.Älä ole hölmö ja heitä roskiin käyttökelpoisia vaatteita, sillä joku voi tarvita niitä. Toisen roska on toisen aarre.

Confession…Mulla on vaatteita ja asusteita rehellisesti sanottuna ympäri mun kotia, keittiötä myöten..alusvaatteetkin saa siististi aseteltua laatikkoon kuin laatikkoon.

Itse aloitan vaaterekkini päivittämisen sillä, että käyn läpi vaatteeni, hankkiudun edellä mainituilla tavoilla vaatteista eroon joita en enään tarvitse tai jotka eivät muuten vaan enään säväytä.Hankkiutumalla eroon vanhoista vaatteista saat ihanan (teko?)syyn shoppailla uusia vaatteita, itse todella harvoin ostan täysihintaisia vaatteita, olen kai sen verran saita.Poikkeuksena tietysti investoinnit ja kausituotteet, jotka on saatava nyt ja heti!Pohjimmiltani olen kunnon ale hai, eli pääsääntöisesti suosin ale tuotteita.

-Janette Tiki Ylikomi-

Kaikki on ihan hanskassa…aina kuitenkin välillä toinen hanska hukassa

Mun päivän kulku…noh meillä kaksihaaraisilla ei ole koskaan samanlaista päivää, oli se sairaus sitten kuinka hanskassa, niin aina on vähintään se toinen hanska hukassa.Nyt kaikille sielun veljilleni ja siskoilleni vinkki jolla aina itse lohduttaudun.Huumori. Ilman sitä ei tästä  elämästä selviä hengissä.Se paska olo ei kestä ikuisesti, ikävä kyllä sama pätee siihe loistavaankin oloon, mutta ikinä ei ole ainakaan tylsää! Tapananihan on aina etsiä se timantti sieltä paskakasasta vaikka henki lähtisi. Sillä olen aikoja sitten päättänyt, että elämä on liian lyhyt itsesäälissä  rypemiseen varsinkin tämän kaksisuuntaisen kansssa, koska sehän ei lähde koskaan pois, ei edes kulumalla.

Tällä lookilla uutta blenderiä ostamaan, saattoi käteen tarttua jotain muutakin

Blenderi haettu, pääse tekemään kunnon hedelmäpommeja, miehet, naisen huulille saa hymyn loppupeleissä melko helposti !

Kun kuvittelen itseäni vuosien päästä muistelemassa menneitä aikoja, tunnen tietynlaisen turvan tunteen, sillä tiedän, ettei ainakaan yksi pahimmista peloistani toteudu.Puhun siis tylsyyden pelostani. Tarkoitan siis sitä, että olisi kamalinta katsoa elämäänsä taaksepäin ja todeta, että helvetti..elämänihän on ollut TYLSÄ. Ruma sana, inhottavin tunne. 

Vaikka sitä on joutunut kokemaan rujoja, rajuja, raakoja ja rankkoja asioita en silti muuttaisi mitään, sillä ilman menneisyyttäni en olisi juuri tässä, juuri tälläinen ja juuri näiden ihmisten seurassa. Suosittelen siis positiivista ajattelutapaa ja huumorilla yrittäen etsiä niitä ”hyviä” asioita tästä suoraansanottuna kamalasta taakasta.Eihän tästä ilman sitä huumoria selviä, no fucking way!  Ja tiedän omasta kokemuksesta, että tuota positiivista ajattelutapaa pitää harjoitella itsetutkiskelun avulla, joka saattaa kestää vuosia, ja no itseasiassa jos haluat voida hyvin ja elää mahdollisimman ”normaalia” elämää itsetutkiskelu ei lopu koskaan…kunhan ei tämä elämä mene liian normaaliksi, sehän olisi hirveämpää kuin tämä sairaus 😉 Mustan huumorin omaavat selviävät tästä ja pääsee niin sanotusti bipon niskan päälle, belive me its better to be on the top than bottom , thats the way to have control.

-Janette Tiki Ylikomi

Kaksisuuntainen mielialahäiriö-It takes two to tango

Viikonkin ”irtiotto” hyviksi todetuista, ja tämän sairauden kohdalla välttämättömistä rutiineista voi
saada jo vuosia tasapainossa olleen ihmisen kokemaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön ruoskaniskut ja kovaa.
Vuosien taistelu siitä, että kumpi määrää elämästäsi, sinä vai sairautesi voi kirjaimellisesti romuttua viikossa,
ja huomaat yhtäkkiä olevasi kävelevä ihmisraunio jota selittämättömät tunteet riepottelevat kuin pientä sätkynukkea.
Yhtäkkiä olet taas vailla minkäänlaista kontrollia.
Itse päätin, että tätä tangoa en suostu tanssimaan enään koskaan.
Time to take back control.

Kun tietoisesti päätin irtaantua rutiineista valvomalla öitä, juomalla muutaman oluen ja venyttämällä lääkkeideni
ottoa, en todellakaan osannut aavistaa, kuinka päälaelleen elämäni menisi.
Myönnän, että silloin ajattelin, että en jaksa elää sairauteni rajoissa, vaan tahdoin istua iltaa aamuun ja nauttia
muutaman oluen jos minusta siltä tuntui.
Näin jälkikäteen ajateltuna, ei mitkään illanistujaiset ole mielenterveyden menettämisen arvoisia.Nyt sitten keräillään palasia, mutta kyllä tästä taas selvitään, ainahan on selvitty.

-Janette Tiki Ylikomi-